Lauantai-pussin muistaa jokainen 70- ja 80- luvulla syntynyt makeisten ystävä. Perinteinen pussi sai alkunsa 1983 ja sitä valmistetaan edelleen. Sisältö pussissa ei ole ikinä juuttunut paikoilleen, vaan sitä on kehitetty aikojen vaatimalla tavalla. Malaco, joka lukee nykyään pussin kyljessä, seuraa makeismarkkinoita muuallakin kuin makusaralla, nimittäin Lauantai-pussin koko kasvatettiin vastaamaan kasvaneen keskivertoherkuttelijan tarpeisiin paremmin. Karkkiraati muistelee vanhan painon olleen 120g, kun se nyt on 150g. Kahdenkymmenenviiden prosentin korotus paksuntaa pussia sopivasti nykypäivän kasvaneen kansan nälkään. Hintaa on uudistuksen myötä luonnollisesti myös jouduttu tarkistamaan, ja nykyisin pussin saa omakseen reilulla eurolla.
Pussia on aina leimannut pieni lapsenmielisyys, ehkä vaikutelma johtuu pussin grafiikoissa esiintyvistä lapsista, ehkä siitä että pussin mukana on aina tullut jonkinlainen tarra, kuka tietää? Sekoituksen leimaaminen vain kasvuikäisten karkkisuiden lempiherkuksi on kuitenkin traagista, onhan kyseessä kuitenkin klassikkopussi, josta voi yhtälailla nauttia niin nuori namifani kuin monimuotoisuutta ja pehmeitä nyansseja hakeva herkkuharrastaja.
Mustat autot, nuo vanhemman volvon tai volkkarin näköiset pitkulaiset karkit, ovat uusimmassakin sekoituksessa ristiriitaisin makeinen. Kukapa enää muistakaan sitä ensimmäistä kertaa, kun mustan auton suuhunsa sai: jännittävä suolaisen salmiakin odotus, karkin ylvään muodon ja koostumuksen tunnustelu, joka muuttuu hetkessä huomioksi siitä, että kyseessä onkin hedelmäkarkki, ja erittäin monipuolinen sellainen. Autoista kuulee aina puhuttavan sekä hyvää että huonoa. Jotkut pitävät sen hieman takertuvasta koostumuksesta ja hampaille asettamasta vastuksesta, kun taas toiset kiroavat sen alimman hampaankolontäyttävän halpismässyn tasolle. Makuakin kiitellään ja kritisoidaan. Musta värinä antaa olettamuksen salmiakki- tai lakritsimakeisesta, mutta tämä onkin säännön vahvistava poikkeus - hedelmäkarkki lampaana suden vaatteissa. Makua kiittelevät mainitsevat usein makujen kirjon, joka sisältää niin monia hedelmiä, että useimmiten tyydytään sanomaan vain "tutti frutti". Hedelmiä onkin turha lähteä erottelemaan, mutta kannattaa etsiä mausta vivahteita sitruksesta sekä jopa luumusta. Karkin koostumus oli pitkään sama, mutta ilmeisesti Malacon karkkianalyytikot ovat tulleet samaan tulokseen kuin mässäilevä rahvas: vanhan koostumuksen autot kuivuivat helposti, jonka jälkeen autot halkeilivat suussa sulamisen sijaan. Uuden korin saanut auto pysyy läpikotaisin pehmeänä (jos sanaa tämän karkin yhteydessä voi käyttää), vaikka se altistuisikin hieman hapelle.
Lauantai-pussin perusrakenne on vuosien saatossa pysynyt suurin piirtein samana: tikkari, karkkiaski, karkkisekoitus salmiakkia ja hedelmää sekä joskus suklaata. Ennen säkistä saattoi aina löytää lähes saman sekoituksen ja karkkien suhteen, mutta jostain syystä tästä tarkkuudesta on luovuttu. Esimerkiksi testiin ostamastamme pussista ei löytynyt ainuttakaan formula-autoa, joka on tällä hetkellä sekoituksen ainoa salmiakkikarkki. Iso miinus, sillä formulat ovat kuin luotuja yhdistelyyn hedelmäaakkosten kanssa ja ilman sulhasta ei tunnetusti ole häitäkään. Aakkoset oli siis syötävä sellaisenaan, vaikka eihän se ongelmia tuottanut. Karkkiraati ei kuitenkaan suosittele makeisvalmistajille näin huonoa sekoitussuhteen tasapainoa, koska salmiakin puutos saa koko pussin makutasapainon heilahtamaan vaarallisesti makean hedelmän suuntaan. Joskus hintaan sisältyvästä karkkiaskista on löytynyt salmiakkikarkkeja, mutta tällä hetkellä se sisältää xylitolilla makeutettuja hedelmäkarkkipastilleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti